20150701_212628-1%5B1%5D.jpg

...tai eipäs voitakaan, ähäkutti!

Ei ole millekään lajille, jossa järjestetään kilpailuja - ei edes Euroviisuille - hyväksi, että yksi maa voittaa jatkuvasti.

Pahimmat tulenlieskat ovat jo sammuneet sitten toukokuun 24. päivän, jolloin raivoni oli sanoinkuvaamatonta Ruotsin voiton takia viisuissa. Mutta vieläkään - eikä sitä päivää tule, voitte olla ihan varmoja - minä en tunnusta, että Ruotsi olisi voittanut viisut. Ne voitti Italia. Eurooppa tahtoi niin, mutta asiansotkijaraadit lahjottiin äänestämään toisin.

Oli miten oli, ei hiihdossa, ei jalkapallossa, ei MISSÄÄN ole hyväksi, että yksi maa hallitsee liian suvereenisti, kuten Saksa naisten jalkapalloa on hallinnut vuosien ajan tai Norja hiihtoa.

Vaan eipä hallitse enää, ja hyvä niin!

Viime yönä - kun kesäkuu vaihtui heinäkuuksi - oli huikea draama meneillään. Tosin pääosassa eivät olleet naisten MM-kisojen välierien ensimmäisen parin joukkueet - Saksa ja USA - vaan nuorten 21-vuotiaiden Ruotsin ja Portugalin joukkueet. Portugali oli suuri ennakkosuosikki otteluun, mutta länsinaapuri pelasi hyvin. Pelasi suorastaan hurmoksessa, keltaisiin paitoihin pukeutuneen yleisömeren edessä Prahan illassa. Ja se draama oli joka sekunnin arvoista, aina viimeiseen rankkariin ja voitonjuhliin saakka.

GRATTIS GULD-HJÄLTAR! STORT GRATTIS!

Ja kun  aamulla ilouutinen netissä herätti siihen, että USA oli passittanut Saksan laulukuoroon daamifutiksessa, niin päivä alkoi suorastaan hyvin. ;-)