lauantai, 31. joulukuu 2016

Tilinpäätös vuoteen 2016

Vuosi on jotakuinkin päätöksessään, on aika tilinpäätöksen.

Päättyvään vuoteen on mahtunut paljon, niin iloa kuin suruakin, hilpeitä hetkiä ja vähemmän hilpeitä hetkiä, teatteri- ja musiikkielämyksiä sekä penkkimurheilua...

 

Yksityinen elämä:

Kevät toi perheeseen tai lähisukuun uuden ylioppilaan ja muitakin valmistuneita oli lähipiirissä. Maailma pyörii sittenkin, vaikka muka minun sanotaan vanhenevan sen mukana. Ei pidä paikkansa! Minä täytän edelleen vain 22, mutta montako kuukautta päälle, sitä en sano. ;-) On kiva nähdä nuorien kasvavan ja siirtyvän omaan elämään, jatkavan normia kiertokulkua maailmassa.

Ne surulliset asiat: läheinen perheystävämme menehtyi sairauden murtamana elokuussa. Se kosketti. Yli 40 vuotta perheen yhteistä historiaa hänen kanssaan takana, ja nyt hän on poissa. Siihen aikaan mahtuu paljon. Hänen kanssaan ehdimme jakaa monet ilot ja surut, yhteiset juhlahetket vuosien varrella, monia yhteisiä teatterireissuja ja kesäisiä retkiä milloin minnekin.

 

Teatteri, musiikki ja muu kulttuuri:

Myrskyluodon Maija keväisenä lauantaina Lahdessa kosketti. Se sai muistamaan, miten karua elämä voi joskus olla, eikä meri anna armoa kulkijalleen, kuten tässä muutama vuosi sitten julkaistussa Tomas Ledinin kauniissa tekstissäkään. Erityisen koskettavan siitä näin jälkikäteen tekee se, että sen musiikin säveltäjä, muusikko Lasse Mårtensson, menehtyi keväällä viisuviikkojen aikana. Hänkin oli yksi viisuedustajistamme. 

Kesän kohokohtia olivat Eppu Normaalin 40-vuotiskeikka Ratinassa sekä La Carolan Finlandiatalon keikka, kaksi tuntia täyttä tykitystä Främlingistä Evighetiin, Sanna vänneriä ja Make A Changea unohtamatta. Daami on vedossa vielä 50 vuoden rautaisessa iässäkin. 

Vuoden kulkuun kietoutui myös retki Kotkaan ja Imatralle Keisareitten ja kuninkaitten jalanjäljissä lokakuussa. Se oli kiehtova sukellus pariksi päiväksiSuomen historiaan ja ehkä vähän syvemmällekin...

 

Euroviisut:

Kaksi keväistä viikkoa Tukholmassa tarjosivat draamaa, jännitystä ja rentoa kesämenoa tutussa "kotikaupungissani". Oli aikaa tavata ystäviä, sukulaisia, antaa ajatusten virrata ja istua rauhassa kaupungin kahviloissa, kun siltä tuntui... Se, mitä muuta viisuviikoilla tapahtui, on tiivistetysti luettavissa toukokuun blogimerkinnöistä. 

 

Rakas penkkimurheilu:

Jalkapalloa, olympialaiset, yleisurheilun EM-kisat, elinsiirrokkaiden EM-kisat täällä pk-seudulla. Merkittävin niistä kaikista oli kuitenkin samban syke ja Rion kaksi unohtumatonta kisaviikkoa. Kisojen sykähdyttävin hetki? Minulle se oli tämä.

 

Katse tulevaisuuteen ja vuoteen 2017

Huomisiltana on aika kohottaa malja päättyvälle vuodelle ja tulevalle vuodelle. Se on Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Sata vuotta arvokasta itsenäisyyttä! Mitä se tuo tullessaan, jää nähtäväksi. Urheilun supervuosi on Suomessa ihan ovella: ensin Lahden MM-hiihdot ja kuukauden päästä siitä taitoluistelun MM Helsingissä. Mikään ei saa minua pysymään poissa kummastakaan, ei mikään!

Turvallista uudenvuoden juhlintaa ja riehakasta alkavaa Suomen satavuotisjuhlaa! 

torstai, 27. lokakuu 2016

Blogitauko

Tervehdys!

Laiska kirjoittaja ilmoittautuu jälleen. ;-)

Jätän blogini lepäämään vähäksi aikaa. Yksinkertaisesti työ ja harrastukset vievät sen verran aikaa tällä hetkellä, ettei enää energiaa riitä päivityksiin - toistaiseksi.

Palaan vuodenvaihteen tienoilla jälleen.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Päivän korvamadot ovat vaihdelleet tänään kolmen kappaleen välillä, mutta tämä valikoitui tähän tajunnanräjäyttävän tulkintansa takia. Jopa minä olin sanaton tämän nähtyäni. MIKÄ VERSIO!!!

sunnuntai, 9. lokakuu 2016

Syyshajatelmia

Olen näköjään vähän laiska kirjoittaja.

Tai sitten on kyse siitä,etten vain viitsi kirjoitella, ellei ole mitään sanottavaa. Siksi kai bloginikin on viettänyt reilun kuukauden ajan hiljaiseloa. Toki syynä on sekin, että tapahtumaa ja menoa on riittänyt yllin kyllin, enkä ole ehtinyt edes käydä vilkaisemassa nettisivuani.

Syyskuun merkittävin tapahtuma oli varmaankin  Roman Schatzin kirjailijavierailu, johon pääsin osallistumaan 27. syyskuuta. Kaksi tuntia puhetta suomalaisista, suomalaisuudesta ja herran kirjallisuudesta. Hilpeää kuultavaa, mutta samalla erittäin monia ajatuksia herättävä tuokio. Se sai pohtimaan, otammeko me suomalaiset itsemme sittenkin hieman liian vakavasti toisissa tilanteissa, kun samaan aikaan olisi ehkä hyvä oppia nauramaan itselleen vähän useammin? 

Viime viikonloppu kului retkeillessä Imatralla, Kotkassa ja vähän Lappeenrannassakin. Historiaa, paljon uutta asiaa ja virkistävää yhdessäoloa muissakin kuin kotiympyröissä.

Kiitos asianosaisille ja järjestäjätahoille! 

Syksyn tuloa ei voine estää. Vaikka yleensä viivytän "syksyn tuloa" mahdollisimman pitkään, annan periksi tällä kertaa tähän lokakuun toiseen viikonloppuun sille. Minulle taitoluistelukauden perinteinen avaus Finlandia Trophy edustaa syksyn synonyymiä. Kiireisen työviikon jälkeen se on tarjonnut loistoviihdettä kotisohvalle useaan kertaan, ja tarjoaa vielä hetken aikaa tv:n välityksellä. Se saa onneksi ajatukset kiiruhtamaan jo kevääseen, ja maalis-huhtikuun vaihteessa oleviin MM-kisoihin, kotona Helsingissä. Onneksi kevääseen on vain hetki...

Tämä unohtumaton helmi on reilun 23 vuoden takaisista EM-kisoista, Nordikselta. Olin paikan päällä todistamassa tätä. Se oli huikeaa, jotain niin pakahduttavan kaunista, että kyyneleet vain virtasivat esitystä katsellessani.

sunnuntai, 21. elokuu 2016

Vielä on penkkiurheilun unelmaviikkoja jäljellä

Kaksi viikkoa urheiluhullu penkkiurheilija on saanut viettää suorastaan kissanpäiviä. 

Kun aamuyöstä johonkin aikaan siirryt sänkyyn nukkumaan ja heräät aamupäivän kuluessa, voit siirtyä katsomaan yön uusintoja kahvikulhon seurassa, ja jatkaa siitä, mihin yöllä jäit. Ylen yksi pääkanavista tarjosi olympiaurheilua kahden viikon ajan, 24/7. Iso kiitos, Yle.

Mutta vähän risujakin sietää saada meidän Ylemme. Vaikka penkkiurheilijaa hemmoteltiin ihan urakalla, niin hutejakin tuli. Ensimmäinen niistä on se, että toimittajat tarvitsisivat todellakin oikein ääntämisen opetusta. On suorastaan rasittavaa kuunnella, kuinka selostaja toisensa perään puhuu olumppialaisista tai olumppiaurheilusta. Herran tähden, ei se y voi olla noin vaikea lausuttava, ei varsinkaan meille, joiden kielessä ä ja y tai vastaavasti y ja ö voivat hyvinkin olla vierekkäisiä vokaaleja sanoissa. Ja silti nämä toimittajan plantut puhuvat olumppialaisista. Saati sitten eilinen triathlon-selostus, joka oli katastrofi vailla vertaa. Markus/Magnus jotakin, joka selosti naisten triathlonia. Hänen puheestaan kuulee selvästi, että hän on äidinkieleltään ruotsinkielinen. Ja mitä hän menee ja munaa? Kun puhutaan paralympialaisista, niin eiköhän sinne se kirottu o ilmaannu väliin: meilläkin on paraOlympialaisissa edustaja. Ei jumaliude sentään! Meillä EI OLE paraOlympialaisissa edustajaa, vaan meillä on paralympialaisissa edustaja triathlonissa. Siis ihan oikeesti!!! Ruotsia äidinkielenään puhuvalle sen luulisi olevan vielä helpompaa, kun ruotsin kielessä puhutaan paralympiska spelet. Mutta ei, vaikka kommentaattori - itsekin triathlonisti - Kaisa Lehtonen yritti korjata hienotunteisesti selostajaa, niin o oli ja pysyi.

Mitäpä muita ajatuksia Rio on herättänyt? Paljonkin, ja monenlaisia.

Venäläisten doping-sekoilu on yksi asia. Miksi KOK:lla ei ole tarpeeksi munaa sulkea koko maata kisoista? Kas siinä kysymys. Entä mitä järkeä oli siinä, että amerikkalaisuimari valehteli tulleensa ryöstetyksi Riossa? Tai miksi Pohjoismaiden, varsinkin Suomen ja Norjan, menestys oli niin vaatimatonta Riossa?

SVT:n sivuilla oli kuluneella viikolla hieman ironiseen sävyyn kirjoitettu artikkeli siitä, kuinka Norjan kisat olivat totaalinen fiasko, huonoin tulos 52 vuoteen. Vuonna 1964 Tokiosta oli palattu tyhjin käsin. Jutussa ei mainittu kuitenkaan Suomea. Nämä kisat olivat suomalaisen urheiluhistorian synkimmät tuloksellisesti, kotiintuomisina vain yksi pronssi. Arvokashan sekin on, ei sillä, mutta sekin on jaettu, kun nyrkkeilyssä on tapana jakaa molemmille semifinaalin häviäjille pronssinen mitali. Jotain on mennyt pieleen ja pahasti suomalaisessa valmennuksessa. Jotain tehdään väärin ja pahasti, jos 55 urheilijan joukkue saavuttaa vain yhden pronssin. En edes jaksa uskoa, että kyse olisi vain pääkopan kestävyydestä, tuskin on. Maailmankärki on tasoittunut, laajemmalla rintamalla löytyy enemmän huippuja ja menestyminen on hankalampaa. Hmmm, ehkä jossain määrin paikkansa pitävää. Silti, miten meillä on niin paljon puolikuntoisia urheilijoita lähdössä kisoihin? Miten ne on aina sairaana, kun kisat on ovella? Kellä mitäkin vaivaa...

Tuo samainen SVT:n artikkeli, johon aiemmin viittasin, irvailee myös suoraan norjalaisille sillä, että enää on vajaa 600 päivää, kun seuraavat olympiakisat alkavat ja vain alle 190 päivää, kun norjalaiset pääsevät taas pätemään Lahden hiihtoladuilla helmi-maaliskuun taitteessa ensi vuonna. 

Niinpä! Ruotsin saldoksi kisoista jäi kaksi kultaa, kuusi hopeaa ja kolme pronssia. Toki kaikista 11 mitalista riemuitsen yhtä lailla, mutta futisdaamien historiallinen hopea oli kyllä se paras. Pia Sundhagen "Magic Eleven" tyrmäsi niin hallitsevan olympiavoittajan kuin isäntämaa Brasiliankin. Ei mitään helpoimman pään vastuksia, ei. Jenkkimaalivahdin Hope Solon on turha itkeä pelanneensa jänishousuja vastaan. Maalit ratkaisee, pulinat pois. Hävisitte, lopettakaa selittely. 

Vain 16 päivää hengähdysaikaa, ja jälleen se alkaa. Paralympialaiset, jääkiekon World Cup ja... ja... ja... Onneksi tyhjiötä ei pääse syntymään. 

sunnuntai, 7. elokuu 2016

Urheiluhullun unelmaviikot

Kaksi viikkoa urheilun juhlaa. Lajien kirjo on mahtava. Tarjolla on kaikki lajit kesälajeista, mitä ikinä saatat toivoa. Eikun valitsemaan.

Yle tarjoaa monipuolisesti, kerrankin. Ja se, mitä juuri haluat katsoa, löytyy - ellei kahdelta pääkanavalta - niin Ylen Rio Areenasta, joka on katsottavissa, läppärillä, tabletilla ja älypuhelimella. Lataa vain Rio Areena sovelluskaupastasi, ja homma toimii. Yli 3 200 tuntia huippu-urheilua laidasta laitaan. 

Omien suosikkilajieni kirjo on laaja. Ensimmäistä olympiaviikkoa hallitsevat uinti, pyöräily, ratsastus ja purjehdus. Ja kun uinti päättyy tai on päättymässä, alkavat yleisurheilu ja muut lajit hallita suosikkilistaani. Juuri äsken juhlittiin Ruotsin ensimmäistä mitalia Rion kisoissa, ja yön kuluessa saataneen toinen Ruotsiin. 

Niin urheiluhullu kuin olenkin, rakastan myös hyvää musiikkia. Sitä tarjosi aikanaan punkbändinä aloittanut Eppu Normaali neljän tunnin keikallaan eilisiltana Ratinan stadionilla Tampereella. Huikea show, jonka aikana kuultiin kaikki suurimmat hitit, kuten Pimeyden tango, Vuonna 85, Kitara, taivas ja tähdet... ja monia muita. Joitakin yksittäisiä jäin ehkä hieman kaipaamaan, mutta mitäs niistä. Koskettavin hetki oli varmaan, kun koko stadion laulaa kuorossa Voi kuinka me sinua kaivataan. Ilta oli jo hämärtynyt ja ihmisten kännykät valaisivat stadionia kauniisti. Kerrassaan hieno kokemus. 40 vuotta on pitkä aika, melkoinen ura legendaariselle suomalaisbändille! Harva pystyy samaan.

Suuresti Tampereen retkestä eilen nauttinut urheiluhullu keskittyy nyt Rion tapahtumiin. ;-)