Miten yhteen lauantaipäivään voikin mahtua paljon!

Leppoisa lauantaiaamu tv:n aamuohjelmien seurassa vaihtui nopean vaatteidenvaihdon myötä järjestötoiminnaksi, koska minut oli kutsuttu edustamaan Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisia VAU:n eli Vammaisurheilu ja liikunta-järjestön liittokokoukseen. Siellä alkuiltapäivä vierähtikin varsin leppoisissa merkeissä. Muutama tuttu tuli vastaan ja yksi sellainenkin, jota en ollut sitten pk-seudulle muuttamiseni edes tavannut. Jälleennäkeminen oli mieluisa molemmille melkein 20 vuoden jälkeen. ;-) Kokous sujui sutjakkaasti ja viimeisen nuijankopautuksen jälkeen saatoin todeta hieman hämmentyneenä olevani juuri valittu VAU:n valtuuston jäsen seuraavan kolmivuotiaskauden ajan.

20150425_131824-1%5B1%5D.jpg

Pieni hengähdystauko, jonka aikana ehdin käydä kotona vaihtamassa vaatteet ja taas mennään. Tällä kertaa suuntana oli Finlandia-talo. 1970-luvun discojytke on edelleen voimissaan ja jaksaa paksusti. Uusitulla kokoonpanollaan 70-luvun discojen takuuvarma tanssilattioiden täyttäjä Boney M. villitsi saliyleisönsä ihan täydellisesti. Puolitoista tuntia suurimpia hittejä, jonka aikana yleisö koko ajan lauloi mukana ja melkein yhtä villisti tanssi. Jösses, että mun lapsuudessani on tehty hyvää musiikkia!

20150425_191414-1%5B1%5D.jpg

Ja jotta tärkein ei unohtuisi (edes yllämainitun keikan aikana), niin illalla ratkesi myös jääkiekon Suomen mestaruus pidemmän kaavan kautta. Tampereen porkkanapöksyt, jotka myös Tappara-nimellä tunnetaan, pistivät viimeiseen asti kampoihin Oulun näätälaumalle, siis Kärpille. Pesunkestävänä ilvesläisenähän minä en Tapparaa kannata, vaikka henki menis. ;-) Minun sydämeni sykkii aina Ilvekselle, turkkiani en käännä. ;-)

Onnea KÄRPÄT!!!