Alkusyksy on ollut kiireinen. Töissä on riittänyt sähinää ja huisketta, välillä on mennyt yötöiksi. Vähän elämä rauhoittui, kun saatiin pari isoa projektia valmiiksi, mutta uutta pukkaa.

Ei, miksipä minä valittamaan, tykkään, kun on tekemistä ja saan tehdä itselleni mieluisaa työtä - kirjoittaa ja olla asiakkaiden kanssa tekemisissä.

Mutta silti joskus kaipaan omaa aikaa - ihan sitä, että saa vain olla kotona, nauttia rauhasta, siitä, ettei puhelin soi.

Tänä viikonloppuna onnistuin melkein viettämään puhelittoman viikonlopun. Melkein, mutta en ihan. Täysin äänettömällekään en voi sitä laittaa sattuneista syistä, mutta osaan sentään jättää vastaamatta. 

Hyvällä tuurilla minulle suodaan vielä kaksi - ajatella, kaksi - täysin velvoitteetonta viikonloppua tälle syksylle, siis melkein puhelinvapaata viikonloppua. Ja kyllä, minä aion nauttia niistä. ;-)

Syksyä, pimeyttä ja pimenevää vuodenaikaa en ole koskaan rakastanut, mutta onneksi voin lohduttautua sillä, että kun vuoden turhimmasta juhlakaudesta selvitään, ollaan jo hyvää vauhtia menossa kevättä, kesää ja uusia seikkailuja kohden... Myös uutta viisuvuotta.