Vain muutama päivä jouluun..

Muistan hyvin lapsuuden joulut, ne pimeät joulukuun päivät, kun koulussamme valmisteltiin kovalla tohinalla joulujuhlaohjelmia niin iltaharrastuskerhoissa kuin oppitunneillakin. Ja se syksyn kohokohta, joulujuhlapäivä. Siihen valmistauduttiin huolella. Koulun uimahalli oli sekä ala- että yläastelaisten käytössä. Saimme saunoa, uida ja valmistautua illan juhlaan. Koulun kuusijuhla oli Jyväskylän koulussamme jotain aivan erityistä. Vaikken uskonnollinen olekaan, niin Sokkolan joulujuhlan Enkeli taivaan ja Tiellä ken vaeltaa saavat minut vieläkin herkistymään, kun muistelen noita aikoja. Ja me lapset, parasta oli se illanvietto asuntolassa... sai valvoa luvan kanssa myöhään eikä meitä hätistelty nukkumaan. Niissä yhteisissä illoissa moni ystävyyssuhde solmittiin, joka on kestänyt näihin päiviin - ja toivottavasti tulevaankin...

Entä sitten perheen oma joulu? Näen edelleen elävästi kuvina silmissäni sen hetken jouluaatosta, kun äiti teki viimeisiä jouluvalmisteluja keittiössä ja me mummon kanssa koristelimme kuusta laulellen joululauluja. 1970-luvulla oli jo tv meillä mummolassakin, mutta silloin joulurauhan julistus kuunneltiin radiosta. Sen jälkeen tuli se hetki, kun mummon kanssa istuimme yhdessä olohuoneessa laulamassa joululauluja, ja aina se päättyi Joulupuu on rakennettu-lauluun. Mummo hyräili omaan verkkaiseen tahtiinsa silmät puoliummessa kuunnellen samalla keittiön ääniä, kunnes lopulta nukahti keinutuoliin...

Aikuisiällä joulut ovat menettäneet merkityksensä. Tai on niillä merkitys, mutta se on muuttunut. Lapsena ja teini-ikäisenä odotti vain lahjoja. Siitä iästä uloskasvettuani tuli se vaihe, etten oikeastaan välittänyt joululahjoista. En välitä oikeastaan vieläkään. 

Minulle joulu kuitenkin merkitsee nykyisin vain ylimääräistä vapaata, aikaa, jolloin saan vain olla, nauttia elämästä, syödä suklaata ja lukea joululahjaksi saamiani kirjoja. Se riittää hyvin. En edes osaa enää kaivata muuta. Olenkin jo vuosia sanonut, että riittävästi suklaata ja joululahjakirjat takaavat hyvän ja rauhallisen joulun perheessämme.

En myöskään kaipaa sukulaisia edes ympärilleni. Jos joku satunnaisesti pistäytyy, tervetuloa vaan, mutta eipä noita isommin ole meidän nurkissa viime vuosina pyörinyt, ja hyvä niin... ;-)

Tämä joulu on erilainen. Millä tavalla? Se jää nähtäväksi, mutta varmasti se on ihan erilainen kuin lukuisat aiemmat elämässäni.

Hyvää joulunaikaa lukijoilleni! Viettäkää tunnelmallinen ja rentouttava joulu! Palaan ensi vuonna taas blogini ääreen.

P.S. Joululauluista vain tämän kelpuutan listalleni tänä vuonna Juicen Sian lisäksi. ;-)