Hyvää uutta vuotta!

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti kulttuurin merkeissä.

Viikko sitten olimme ystävieni kanssa katsomassa Kansallisteatterin pikkunäyttämöllä Heini Junkkaalan Olipa kerran minä-näytelmää. Se on hämmentävä näytelmä narsismista. Jollain tavalla se on surrealistinen, se liikkuu tapahtumasta toiseen välillä nopeasti, välillä verkkaisemmin. Mutta se kiteyttää taitavasti narsismin syvimmän olemuksen yhteen lauseeseen: narsisti tarvitsee aina yleisön jopa terapiaistunnossaan. Menkää katsomaan! Se on ajatuksia herättävää, oivaltavaa teatteria. 

Uuden Musiikin Kilpailun artistit ja kappaleet julkistettiin tiistaina. Taso on KOVA, siis kova. Jokaiselle jotakin, tasapuolisesti diskoa, rockia ja siirappisia ballaadeja. Ja vähän muutakin. Omat suosikkini (vasta kolmanneksen olen kuunnellut), löytyvät genreistä ja vähän muuta sekä rockia. Siirappi-osasto saa lähinnä voimaan pahoin. Liekö joulusuklaiden syönti alkaisi riittää? ;-)

Ilahduttavin uutinen pressiä katsellessani netin välityksellä oli lapsuusaikaisen ystäväni löytyminen artistien joukossa. Ainakin ekan semin äänet on varattu minun puhelimesta Mikolle. Video on nerokas ja tarina kappaleen takana on mielenkiintoinen. .