Kulttuurin ja penkkimurheilun täyteinen viikko menossa...

Eilen päädyin ensimmäistä kertaa Musiikkitaloon elämässäni. Suosikkioopperani Figaron häät toimi houkuttimena. Aina se jaksaa sykähdyttää yhtä paljon.

Tänään oli vuorossa Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Rakkaus on sokea-näytelmän ensi-ilta. Mahtavaa tekemistä, upeasti näyteltyä teatteria, jonka aikana yleisö viihtyi ja lähti spontaanisti mukaan Kikan Sukkula Venukseen-kappaleeseen.

Porkkanapöksyt vei kuulemma mestaruuden. En onnittele. Onnittelisin vilpittömästi, jos mestaruus ois ottelusarjan päätteeksi tullut reilulla pelillä, vaan kun ei tullut. Tamperelaisuuteni lähinnä hävettää tuota ökyämistä sosiaalisessa mediassa katsellessani. Tappara on kuin Ruotsi Euroviisuissa: kun ei fairplay auta, otetaan kepulikonstit käyttöön saadakseen mieluisa tulos. Minun mestarini nimi tänä vuonna on HiFK, ei porkkanapöksyt. 

Onneks jalkapallossa sentään ei tuollainen hölmöily pelitä, siirryn siis sen pariin.