När det är sol och vår och man är 19 år, är det så lite man förstår...Näin laulettiin aikanaan eräässä naapurimaan viisussa 60-luvun alkupuolella. Tarina päättyy laulussa varsin nolosti, 19-vuotias tyttö tulee huiputetuksi. Silti näin keväisin jaksan ihmetellä suomalaista synkistelevää luonnetta ja valmista tappiomielialaa viisujen lähestyessä.

Mietitäänpä nyt. Kun Lordi voitti kymmenen vuotta sitten maaliskuussa Suomen karsinnan, oli osa suomalaisista valmis häpeämään silmät päästään ja julistamaan, että nolla pistettä tulee. Ei kai kukaan hullu äänestä tollasta euroviisuissa. Taas me saadaan hävetä silmät päästä. Osa jengistä juhli. Saatiin loistoedustaja Suomelle. Jokainen tietää, miten oikeasti kävi, kumpi puoli kansasta sai juhlan aihetta ja kumpi hiljaa muilta piilossa käänsi turkkinsa ja esitti suurta Lordi-fania toukokuun tapahtumien jälkeen. ;-) Oli niitäkin, jotka olivat neutraalimmalla kannalla, kuten minä. Mutta minun olikin varsin helppoa yhtyä yleiseen iloon tuolloin. Meidän Monsterit tekivät kelpo suorituksen, ja ne hetket Ateenassa ovat unohtumattomia. Minulla on ainakin jotain, mitä muistella joskus vanhana kiikkustuolissa. ;-) 

Muistan hyvin tuon viikonlopun. En päässyt Turun Caribiassa järjestettyyn viisufinaaliin paikan päälle. Kummipoikani isoveli pääsemässä ripille ja tuona viikonloppuna juhlittiin Samin konfirmaatiota. Katselin kyllä perjantai-illan finaalin ja iloitsin Lordin voitosta. Pidin esityksestä, olin pitänyt koko ajan. Vaikka myönnänkin, että Bringing Balls Back To The Rock oli alussa suurempi suosikkini, mutta livevedossa Hard Rock Hallelujah kipusi selvään voittoon noista kahdesta kappaleesta.

Sunnuntaina Samin rippijuhlissakin Lordin voitto herätti keskustelua. Osa kauhisteli, että onpahan sirkusnumero, mutta tykkääjiäkin löytyi. Muun muassa kummipoikani, Santtu, oli ihan innoissaan. 

Seuraavan viikon keltaisen lehdistön lööpit kertoivat samaa. Kansa jakautui kahtia. Muistan istuneeni maanantaina junassa matkalla takaisin Helsinkiin ja naureskelleeni otsikoita lukiessani. Oma ajatukseni oli koko ajan tuota mediasirkusta seuratessa, että niin tai näin: joko tuo on täydellinen floppi tai täydellinen menestys, jää nähtäväksi, kumpi.

Kevät kului ja tapahtumat menivät omalla painollaan eteenpäin, keväinen viisuretki lähestyi - aivan samoin kuin nytkin. Ja jälleen, mitä lähemmäksi viisut tulevat, sitä kriittisemmiksi äänenpainot muuttuvat. Osa viisufanikavereista kuluttaa hyvissä ajoin ennen kisaviikkoja biisit niin puhki, että ehtivät kyllästyä niihin. Puntari päivittyy lähes viikottain (joillakin jopa lähes päivittäin). Itse en ole saanut edes top5:ttä järjestykseen - vielä. Joitakin biisejä kuuntelen, satunnaisesti. Mutta en liian usein - ihan vain siksi, ettei kyllästymisvaaraa pääse syntymään. On minulla suosikkini jo, mutta en julkaise niitä vielä.

Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat johtavat minut toiseen purnauksen aiheeseeni tänään.Siihen, että vaikka kisaan on vielä runsaasti aikaa - yli kuukausi, Suomen semifinaali on 10.5. - niin jotkut ovat jo julistaneet Suomen olevan varma karsiutuja semissään.  Että mua sieppaa tällainen "anteeks, että mä olen olemassa"-asenne ja saanko mä nöyrästi pyytää, että mä saan esittää mun biisini, jonka nimi on Sing It Away-tyyli! Kyllä, ärsyttää ihan aikuisten oikeasti.

Mennäänkö me oikeasti häviämään viisulavalle jo valmiiks, vaikka kisaa ei oo edes käyty, mitä?!?

Toki myönnän, ettei esitys nyt varmaan ihan timanttinen ollut 27. helmikuuta Suomen finaalissa. Mutta, mistäs me tiedetään, mitä muutoksia - hyvään tai huonoon suuntaan - esitykselle on sen jälkeen tehty? Satunnaisesti tietoja varmasti onkin tihkunut, mitä kulisseissa tapahtuu, osa tietää enemmän ja osa vähemmän.

Mutta ollaanko me tosiaan näin nöyristelevä kansa, että me jo valmiiks julistetaan, että hävitty on? Tuolla asenteellako ne pari potkuringeten PM-kultaa vuosina 1995 ja 2011 saavutettiin, niinkö? Sillä asenteellako se viime loppiaisen aikaan voitettu nuorten MM-kultakin tuli? Sillä asenteellako Lordikin voittonsa sai?

No, ihan taatusti! 

Ei, kappaleesta - saati esittäjästä ei oo tosiaan pakko tykätä - mutta itse en ainakaan suostu vielä julistamaan, ettei Sandhjalla ole menestysmahdollisuuksia Tukholmassa. Kaikilla 43 maalla on, kunnes semifinaalit ja finaali on käyty. Jos 10.5. jälkeen, kun semistä jatkoonmenijät on kerrottu, Suomi ei ole niiden joukossa, jotka finaaliin menivät - niin sitten ei ole. Siihen asti kannatan meidän edustajaa täydestä sydämestäni.