Kymmenennen viisuseikkailun ensimmäinen päivä.

Hyvä aamiainen laivalla ja heti laivan rantauduttua ulos laivasta ja kohti seikkailua... Here we go!

Onneksi meillä oli suunnilleen selvillä muutaman ensimmäisen yön majapaikka, joten kaikista tulomuodollisuuksista selvittyämme oli aika suunnistaa kohti Pohjoismaiden suurinta diskokuulaa.

Koska itse en tänä vuonna ole niin sanotusti lehdistön edustaja, minulla on suorastaan erinomainen tilaisuus käyttää aikani tekemällä kaikkea sitä, mitä en yleensä Tukholmassa ehdi tehdä; tavata ystäviäni, sukulaisia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Aikaa riittää myös ihan omille pikkuseikkailuille, aikaa löytää jotain täysin uutta Tukholmasta. Mitä? En minä tiedä tässä vaiheessa, mutta se selvinnee seuraavan 11 päivän aikana.

Hain akkreni, mutta jätin siis Antin areenalle, ja lähdin omille retkilleni

Ihanaa tässä kaikessa on oikeastaan tämä vapaus. Osaan Tukholmani sen verran, että ihan helposti en eksy täällä ja toisaalta, pärjään toisella kotimaisellammekin kiitettävästi.

Ensimmäisen päivän löytöihin kuuluu yksi puuttunut kannustuslippu Grande Finale-päivää varten. Se löytyi samasta paikasta kuin parisen viikkoa sitten iso Suomen lippukin, ihan samalla hinnalla, ihan samankokoinenkin. ;-)

Helle hellii "rakasta Tukholmaani" tänään. Mikä nautinto olikaan istahtaa Konserthusetin portaille nauttimaan kevään ensimmäisistä mansikoista. Haikeus yllätti, yhtäkkiä kaipasin takaisin opiskeluajan asioita ja kevätreissua Tukholmaan...

Siinä missä Tampere on aina mun koti, niin jossain määrin sitä on Tukholmakin. Sillä on aina tietty paikka sydämessäni, ikuisesti.  Mutta eri tavalla...