Että mua sitten sieppaa tämä suomalainen perinteinen, takapajuinen (anteeksi ilmaukseni) persläpisyys!!! On se niin hienoa, että jaksetaan kannustaa aina omia, senkin jälkeen, kun tulee tappio jossain. Onnea vaan teillekin valitsemallanne tiellä!!!

Esimerkiksi nyt vaikka Euroviisuissa!

Eräänkin ystäväni seinällä kirjoittaja sanoo Suomen kappaleen olevan ihan paa... Eikä tarvitse Einsteinin aivoja omata tietääkseen, mitä sanaa ei ole viitsitty kokonaan kirjoittaa. Toisen ystäväni seinällä, ystäväni itse kommentoi Suomen biisiä tekopirteäksi söhellykseksi, joka onneksi tippui jatkosta. Tyyppi sattuu olemaan vielä pappi, erään kaupungin kirkkoherra! On siinä meillä kirkonmiehellä asennetta, on! Eikö niiden tehtävä ole pikemminkin luoda toivoa ihmisiin kuin lietsoa negatiivisuutta, eripuraa ja ilkeillä? Tämä pappi ei ainakaan sitä tee...

Noinko h***etin vaikeaa se on hyväksyä, että joku voi olla positiivinen, iloinen ja nauravainen, eikä ole naama norsunsellaisella ja vedä jotain ranteet auki-musaa viisulavalla? Noinko kamalaa se on katsoa, kun toinen on iloinen, elämänmyönteinen ihminen, osaa nauraa itselleen ja osaa suhtautua asioihin huumorilla?

Euroviisuperheessä kyse on pitkälti yhteisöllisyydestä. siitä, että suvaitaan ja kannustetaan kaikkia. Kaikilla on omat suosikkinsa, omat salaiset (tai vähemmän salaiset) paheensa joidenkin kappaleiden suhteen. Esim. nyt vaikka näin: itse en voi sietää tämän vuoden Ruotsin unipilleriä viisuissa, mutta ei se minulta pois ole, jos joku siitä sattuu tykkäämään. Ja tiedän, että moni tykkää. Viisuista väitellään, niistä käydään kiivaitakin keskusteluja ja varmasti useimmin kuultu lause fanien keskuudessa on: pese korvasi, kuule oikein. ;-)

Mutta se ei esityksestä tai edustajastamme tee huonoa, jos joku ei siitä satu pitämään.

Meidän Sandhja teki upeaa työtä! Edusti Suomea hienosti paikan päällä Tukholmassa, ei vähäisintäkään moitteen sanaa!

KIITOS, SANDHJA! Olit upea lavalla, ja sinua oli ilo katsella Globenin lehtereiltä eilisiltana.