Mitä ihmettä?!?

Olen aina kuvitelllut, että Pohjoismaissa vallitsee sananvapaus ja yhdenvertaisuus kaikessa, Väärin luultu! Tervetuloa ruotsalaiseen yhteiskuntaan, tai tarkemmin venäläisten ylläpitämään hostellin eräällä Drottningsgatanin sivukadulla. Täällä vallitsee kunnon Kiina-meininki. Netti on, ja se toimiikin - no, vähintään  siedettävästi. Mutta mitä tulee sananvapauteen, sen voit unohtaa. Kaikki muut nettisivut toimivat ilman ongelmia, mutta rakas somettamisen kohde, Facebook, on estetty. Herraties, mistä syystä! Hostellinpitäjien epämääräisistä lausunnoista sitä oli ainakin mahdoton päätellä. Piruilin suoraan päin naamaa, että luuletteko tämän olevan Kiina. Sain tylyn vastauksen, että pikkuisen kunnioitusta.-

Sori, vaikeaa osoittaa sellaista, kun tämän hostellin omistajatkaan eivät kunnioita sananvapautta tässä maassa. 

Eikä tämä läävä muutenkaan kyllä positiivista mielikuvaa jätä! Epämääräistä jengiä (tuskin edes kaikki ovat hostellin asukkaita) pyörii koko ajan aulassa ja käytävässä. henkilökunta on töykeää. Vitsailimme aamulla jo, että näinköhän kaukosäätimen pyytämisestäkin joutuisi maksamaan pantin? Ei kysytty. ;-)

Mutta siirrytäänpä hauskempiin aiheisiin... 

Suosikkikaupunkiani Tukholmaa hellii tänäänkin helle. Löysimme läheltä Kiina-kommuunia ihanan italialaisen kahvilan, jonka terassilla saimme kevyesti kulumaan puolitoista tuntia selaillen päivän lehtiä ja nauttien kesäisestä säästä ja kahvista. Ruotsalaisen kahvilakulttuurin plussaksi on sanottava, että påtår kuuluu lähes poikkeuksetta hintaan. Niin nytkin. 2,70 euron kahvikupillinen ei tuntunut lainkaan suolaiselta hinnalta.

Jatkoimme Tukholman kesäisestä aamusta nauttimista. Kävelimme Sveavägeniä pitkin hiljalleen kohti Sergelstorgetia ja edelleen alas Drottningsgatania ohi Riksdagshusetin aina rantaan saakka, jossa kuninkaanlinnan tuntumassa sijaitsee Euroviisujen toinen päänäyttämö, EuroClub, Euro Fan  Café ja Lilla Baren. Hienolta näyttää, vaikka kyse onkin isohkosta telttarakennelmasta. Fanien biletyspaikka otti vastaan iloisesti. Rutiiniin kuuluvan perusturvatarkastuksen jälkeen kävimme kurkkaamassa sisään, viihdyimme hetken ja jatkoimme seikkailua.

Antti suuntasi areenalle, minä takaisin pääkadun yläpäätä ja hostelliamme kohti. Pysähtelin, valokuvasin, nautin lämmöstä ja katuvilinästä. Okei, pistäydyin muutamassa rättikaupassakin metsästämässä tiistain semifinaalia varten tietyntyyppistä asua. Yhden löysin, se nyt ei ihan ole sitä, mitä haluan, mutta jatkan vielä muutaman päivän. Jos ei parempaa osu kohdalle, käyn hakemassa sen viimeistään maanantaina...