On lauantai, kello vähän yli puolen päivän ja olemme matkalla Globeniin katsomaan kenraaliharjoitusta vuoden 2000 viisusadosta.

Kunnon viisufani on tutustunut jo hyvissä ajoin ennen reissua tarjontaan. Se tietää, mitä odottaa - tai sitten ei. Vain Globenista viikon mittaan kantautuneet tiedot povasivat Tanskalle menestystä.

Astelin ensimmäistä kertaa elämässäni sisään tuohon valkeaan suureen kuplaan, Pohjoismaiden suurimpaan diskopalloon. Se oli maaginen hetki.

Sitä oli valmisteltu reilut kahdeksan kuukautta, ja yhtäkkiä se olikin totta. Se vaati satoja ja satoja työtunteja, itkua, hampaiden kiristelyä, kiivaita väittelyitäkin, mutta myös paljon naurua, yhdessä tekemistä, joka vahvisti ystävyyssiteitä. Ystävyyttä, joka oli siinä vaiheessa vielä alkutaipaleella, mutta se ystävyys on vahvistunut ja syventynyt vuosien mittaan. 

Ilta Globenissa oli unohtumaton. Kun viimein pääsimme paikoillemme lehtereille, oli aika viimein rentoutua ja nauttia. Näkymä lavalle oli loistava. Yleisöä lämmiteltiin showta ennen samaisen kevään Melodifestivalenin väliaikanumerolla. Ja viimein,GOOD EVENING, EUROPE! Piti nipistää itseäni, varmistaa, että olen varmasti hereillä.

Auts! Olin. ;-)

Nyt 16 vuotta myöhemmin olemme jälleen Tukholmassa, hieman eri porukalla ja viisufaniperhe on laajentunut. Se ei tarkoita, etten tulevaisuudessakin reissaa ympäri Eurooppaa viisujen perässä, mutta tämä kevät jäänee viimeiseksi, kun olen areenalla sisällä katsomassa liveshowta. On aika sulkea tämä ympyrä tältä osin.