Olen jo vuosia toiminut vapaaehtoisena eri lajien arvokisoissa. Niin kauan, etten ole viitsinyt enää pitkään aikaan laskea, monetko kisat siihen mahtuu. Sen kuitenkin tiedän, mistä se kaikki sai alkunsa.

Vuosituhannen alkupuolella Suomi havitteli yleisurheilun MM-kisoja isännöitäväksi. Maallamme on hyvä maine kisajärjestäjänä Lahden MM-hiihtoskandaalista 2001 huolimatta. Kun kuulimme ystäväni kanssa, että Suomi oli saanut kisat vuoden 2005 elokuussa järjestettäväkseen, vitsailimme keskenämme, että haetaanko vapareiksi, niin ei tartte ostaa lippuja katsomoon. Siitä se lähti. 

Haimme vapareiksi. Päädyimme täysin eri tehtäviin omille tahoillemme, mutta rakkaus huippu-urheiluun ja sen seuraamiseen aitiopaikalta veti puoleensa. Ne kuuluisat "kaatosadekisat" olivat ja menivät, mutta kisaviikko oli monella tapaa unohtumaton. Yksi niistä hetkistä oli Tommi Evilän pituusfinaalin seuraaminen aitiopaikalta stadionilla. 

Kisojen päättymisen jälkeen viikon hengähdystauko ja vammaisten avoimet yleisurheilun EM-kilpailut Leppävaarassa. Pienimuotoisempaa, toki, mutta osa MM-kisaorganisaatiosta oli mukana myös Espoossa. Seuraavana vuonna Uinnin lyhyen radan EM-kisat Mäkelänrinteessä, taitoluistelua, jalkapalloa, jääkiekkoa, maalipalloa... you name it  Näihin vuosiin mahtuu uskomaton määrä urheilun draamaa ja ilon kyyneliä.

Olin jäänyt koukkuun. Vaparihommasta eri arvokisoissa oli tullut harrastus, joka edelleen jatkuu.

Mikä vapariksi hakeutumisessa vuosi toisensa jälkeen kiehtoo? Se, että saa nähdä urheilun kirjoa monesta näkökulmasta. Toisaalta sen huippu-urheilun kulissien taaksekin pääsee samalla kurkistamaan. Näkee sen, miten valtavasta määrästä työtä se kaikki koostuu, miten kisat rakentuvat ja mitä se vaatii...

Silti, itselleni ehkä se tärkein kaikesta on se hyvä henki, mikä kisaorganisaatioissa on aina vastassa, tekemisen meininki, halu näyttää kansainvälisille ja kotimaisillekin vieraille, että me osataan tää juttu ja ennen kaikkea: me halutaan auttaa teitä viihtymään meidän kisoissa. Tai (tässä tosin lauletaan kotiinpaluusta) ehkä sittenkin kiteytettynä tämän kappaleen alkulauseeseen: "Freedom of life, I will express my soul..."