Yksi eurooppalaisen jalkapalloilun hienoimmista urista on päätöksessään - ainakin maajoukkuetasolla. 

Eilisiltana Ruotsi pelasi viimeisen ottelunsa käynnissä olevissa jalkapallon EM-kilpailuissa, Ranskassa. Maassa, jossa kuningaskin on pelannut viimeisimmät vuodet, Paris Saint Germainissa.

Nuori pelaajalupaus aloitti uransa Ruotsin maajoukkueessa vuonna 2001. Seuraavana vuonna pelatut EM-kisat olivat hänen ensimmäinen arvoturnauksensa sinikeltaisessa paidassa. Tosin, tuolloin jo keskusteltiin siitä, olisiko Zlatania pitänyt peluuttaa enemmän? Ei peluutettu, eikä historia kerro, miten olisi käynyt, jos toisin olisi toimittu.

Kuningas Zlatan on legenda jo eläessään. Hän jää ruotsalaisena jalkapallon supertähtenä elämään historian lehdille, eikä vähiten originellista tavastaan esiintyä niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin. Zlatan ei ole kuitenkaan jalkapallon "paha poika" sanan siinä merkityksessä, ei tosin se hyviskään - ehkä. Mutta värikäs persoona hän on.

Jalkapallon arvostetuinta palkintoa Ballon d'oria hän ei koskaan ole saanut, mutta Ruotsin arvostetuimman jalkapalloilijan tittelin hän on pokannut jo kymmenen kertaa peräkkäisinä vuosina. Tänä vuonna tullee se 11:s kerta.

Zlatan jättää siis maajoukkueen haikeissa tunnelmissa. Hän on ollut joukkueen sielu, joukkueen tähti ja keskipiste, mutta myös joukkueen henkinen johtaja monella tapaa. Ikävää, että Ruotsin taival päättyi niin kuin päättyi ja yksi merkittävä pelaajaura maajoukkuetasolla samalla. Mutta muistot elävät ikuisesti.

Kukapa sen nähneenä voisi unohtaa Miraklet i Berlin-ottelua syksyllä 2013? Ei kukaan.

KIITOS, KUNINGAS ZLATAN!!!