Juhannus oli sellainen perinteinen: saunomista, syömistä ja laiskottelua Tai, ei ihan...

Torstaina pyhien ostokset tehtyämme tulimme takaisin kotiin, seurustelimme sukulaisen kanssa, joka oli maalla käymässä ja kutsuimme itsemme kylään toisten sukulaisten luo juhannuspäivänä. 

Lauantaista tulikin hieman erilainen kuin olimme ajatelleet. Vaikka perjantai menikin perinteiseen tapaan juhannuksen osalta, oli lauantain ohjelmassa jotain muuta.

Retki sinänsä oli kiehtova matka suvun historiaan. Vaikka kyse olikin paljolti kuulumisten vaihdosta - varsinkin itselleni, koska kyseiset sukulaiset ovat niitä, joita harvemmin tapaan - niin sinä aikana tuli opittua paljon uutta suvusta. Olin usein miettinyt esimerkiksi, mistä ja miksi suvussamme on sanonta: "Akat ne vaan pentuja vääntää..." Sekin selvisi lauantain retkellä.

Moni muukin asia sai valaistusta suvun vanhojen tarinoidessa asiasta jos toisestakin.

Eniten jäi kuitenkin mietityttämään se, miten erilaisissa ympäristöissä me serkukset ja pikkuserkukset olemme vuosien mittaan kasvaneet, ja miten erilaisen kasvatuksen olemme saaneet. Miten se heijastelee tapaamme suhtautua asioihin tai miten käyttäydymme tietyissä tilanteissa? Vaikka olemmekin lähellä toisiamme ikävuosissa, jäin miettimään monien juttujen kohdalla vanhoja kunnellessani, että ihme kun noita on katsottu läpi sormien. Itse olisin saanut kakarana moisista jutuista maistaa Koivuniemen herraa kerran jos toisenkin...