Yksi monista asioista, joita vaparina toimiminen arvokisoissa ja vähän pienemmissäkin on vuosien aikana opettanut, on se, että mikään ei tapahdu hetkessä ja, että kaikkien kisojen - pientenkin - järjestäminen on paljon enemmän kuin se viikon tai kahden ponnistus, minkä tapahtuma käytännössä näkyy katukuvassa ja päivittäisessä elämässä.

Ajatellaanpa vaikka suomalaisen urheilun supervuotta 2017. Meille on tulossa kaksi varsin isoa urheilutapahtumaa, helmikuussa hiihdon MM-kisat Lahteen ja vain kuukautta myöhemmin taitoluistelun MM-kisat Helsinkiin. Lahti havitteli jo vuoden 2015 kisoja, mutta hävisi Falunille. Helsinki taas on odottanut taitoluistelun MM-kisoja pian 18 vuotta. Edelliset järjestettiin keväällä 1999.

Meillä on hyvä maine kisajärjestäjänä, Suomea arvostetaan maailmalla juuri siksi, että otamme monipuolisesti niin urheilijat kuin kisavieraatkin huomioon. Meitä arvostetaan myös siksi, että meillä homma pelaa, kaikki kulkee aikataulussa - vaikka säiden herralle mekään emme voi mitään, kun ulkoilmaurheilusta (hiihto tai yleisurheilu) on kyse. 

Mutta mitä kaikkea se vaatii ennen kuin ollaan siinä hetkessä, että juhlitaan kisojen avajaisia tai ensimmäistäkään kilpailua lajissa kuin lajissa on käyty? Se vaatii paljon, hyvän hakemuksen, markkinointia, lobbausta kosolti, sitä että kisaisännyydestä päättävän tahon saa vakuuttuneeksi siitä, että me ollaan just se paras hakija.

Okei. Kisat saatiin. Mitä sitten? Bileet pystyyn! Ehei. Sitten alkaa seuraava vaihe. Suunnittelua, suunnittelua, suunnittelua, vapaaehtoisten värväämistä mukaan. Meidän, jotka teemme sen työn hymyillen, samalla tunnelmasta nauttien ilman palkkaa, mutta siksi, että se meistä on kivaa, ja siksi, että voimme antaa oman panoksemme onnistuneen kisatapahtuman toteuttamiseksi. Mutta avajaisiin on vielä aikaa, ja työtä on valtavasti. 

Se kaikki ei tapahdu hetkessä eikä sormia napsauttamalla. Monia liikkuvia palapelin osia on koko ajan mukana, asioita, joita ulkopuolelta kaikkea seuraava kisaturisti tai tavistv-katsoja ei edes ymmärrä. Mikä vaan voi mennä pieleen, nykymaailmassa terrorismin uhka on todellinen, meidän omassa lintukodossammekin.

Silti, jotkut kukkahattutädit tuntuvat kuvittelevan, että tasan 50 päivän kuluttua alkavat Rion kisat on noin vain hetkessä siirrettävissä jonnekin muualle, vaativat sitä jopa ihan tosissaan. Kunpa se olisikin niin yksinkertaista! Onnea yritykseen...

Niitä kisoja on valmisteltu toistakymmentä vuotta. Siitä, että Rio sai kisat reilu kuusi vuotta. Sitä organisaatiota ei noin vain siirretä muualle 50 päivässä. Mutta toisaalta, kukapa kieltää suuria haaveilemasta. Omien unelmien toteuttamisestahan olympialaisissakin on kyse.