Olen Heidi, pääkaupunkiseudulla asusteleva yksineläjä, jonka harrastukset on monet. 

Rakkain kaikista on viisuharrastus. Se on ollut sitä jo lapsesta saakka. Vaikka ensimmäisen kerran muistankin katselleeni vuoden 1978 viisuja ja nukahtaneeni kesken pistelaskun, niin seuraavana vuonna se oli jo menoa. Sillä tiellä olen. Teini-iän ikimuistoisin hetki ei ole - toisin kuin monelle ikäiselleni - Ruotsin "Tanssivat deodorantit" olkoonkin, että Louie oli aivan uskomattoman söpö tuolloin. Minun sydämeni oli valloittanut jo vuotta aiemmin toinen ruotsalaistähti, joka tuli, näki ja voitti silloin teini-ikäisen blogin kirjoittajan sydämen. Siis tämä daami.

Viisufanius on kokenut ylämäkiä ja alamäkiä vuosien mittaan. On vuosia, etten ole edes katsonut kisaa, milloin mistäkin syystä. Vasta tällä vuosituhannella se kuitenkin on saanut uuden ulottuvuuden viisumatkailun muodossa. Tukholmasta se alkoi. Jokunen vuosi meni, että katselin kotimaassa, joku jäi väliinkin, kunnes tie vei Ateenaan - ja se historian kirjoitus on oma lukunsa Suomen viisuhistoriassa;-)

Harrastuksia on toki muitakin: lukeminen, kulttuuri moninaisine muotoineen, vapaaehtoistyö eri järjestöissä ja kisaorganisaatioissa. Yksi unohtumattomimpia kokemuksia oli vuoden 2009 taitoluistelun EM-kisat Helsingissä. Vaikka viikon mittaan saikin seurata harjoituksia ja jotain pääsi näkemäänkin, niin kaiken kruunasi lauantai-iltapäivä täpötäydessä Hartwall Areenassa ja Laura Lepistön EM-kulta sekä Susanna Pöykiön pronssi. 

Näistä harrastuksista ja elämän pikkusattumuksista näkövammaisen kannalta tässä blogissa lisää. ;-)