Historian alkuhämärissä

Euroviisujen esikuvana pidetään vuonna 1951 alkanutta San Remon laulufestivaalia. EBUn viisaat ihmiset kehittelivät yhteisiä ohjelmaformaatteja viihdeohjelmiksi jotka kiinnostaisivat eri maiden televisioyhtiöitä, ja syntyi ajatus Eurovision Laulukilpailusta, jonka ajatuksena oli tuoda esiin eri maiden kansallista musiikkiperinnettä ja niiden kieliä. Sveitsin Lugano sai kunnian aloittaa perinteen. Ensimmäisellä kerralla oli maita mukana vain seitsemän: Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat, Saksa, Sveitsi ja Luxemburg. Myös Itävalta, Iso-Britannia ja Tanska mielivät mukaan, mutta ne myöhästyivät ilmoittautumisessa ja joutuivat odottamaan seuraavaan vuoteen debyyttivuoroaan. 

Mutta Sveitsi oli vähän tahditon isäntä tai emäntä, sillä se nappasi voiton kotikentällään Lys Assian avulla. Samaa "hienoista tahdittomuutta" on osoittanut Irlantikin myöhempinä vuosina. ;-)

 

 

Suomikin halusi leikkiin mukaan

Islantia lukuun ottamatta muut Pohjoismaat tulivat mukaan kilpailuun jo alkuvaiheessa. Tanska siis ensimmäisenä vuonna 1957, Ruotsi 1958, Norja 1960 ja Suomi 1961. Vain Islanti antoi odotuttaa itseään pitkälle 1980-luvulle, se tuli mukaan 1986.

Suomen debyytin viisuperheeseen sai tehtäväkseen sen ajan suuri iskelmätähti Laila Kinnunen. Sittemmin ikivihreäksi muodostunut Valoa ikkunassa edusti maatamme.

 

 

Monenmoista on kokeiltu...

Suomen viisuhistoria on pitkä ja kivinen tie. Mukaan on mahtunut niin iskelmää, jazzia, rockia, riimulaulua kuin kansanmusiikkiakin. Monta kertaa on lähdetty voittamaan hyvällä kappaleella, mutta lähes yhtä monta kertaa on tultu katkeraa kalkkia niellen takaisin ja olematon pistesaalis matkassa. Viimeisimmästä pyöreästä nollastamme on kuitenkin jo melkoisesti aikaa, vaikka joskus se tuppaakin unohtumaan ihmisillä. Siis 33 vuotta sitten:

Mutta ei meillä nyt sentään aina ihan surkeastikaan ole mennyt, mm. nämä kappaleet ovat saavuttaneet viisuhistoriassamme ihan kelvollisia sijoituksia:

ja tämä viisufanien kestosuosikki: 

 

Balkan ja Itä-Eurooppa tulevat mukaan

Kun Neuvostoliitto romahti ja Balkanilla syttyi sota, alkoi viisuperheeseen ilmaantua uusia maita. Vuonna 1993 mm. Kroatia teki debyyttinsä, seuraavana vuonna debytoijiin liittyivät muun muassa Liettua ja Viro, sekä Puola. Eikä Puolalla hassummin mennytkään, ensiyrityksellä toinen sija viisuissa:

 

Viisuperheen kasvaessa Suomi joutui viettämään myös välivuosia 90-luvulla ja vuosituhannen alkupuolella. Mutta kilpailu koki muitakin muutoksia. Kielisääntö vapautui, osallistujamaat saivat laulaa millä kielellä tahansa, orkesterit jäivät historiaan ja puhelinäänestyskin teki tuloaan.

 

Viisuperhe laajenee - semifinaalit tulevat käyttöön

2000-luvulla viisumaita on tullut harvakseltaan mukaan. Uusina ovat joukkoon liittyneet muun muassa Latvia, Armenia, Albania ja San Marino. Osallistujamäärän kasvaessa oli pakko siirtyä ensin yhden semifinaalin käytäntöön (2004) ja vuonna 2008 kahden semifinaalin käytäntöön. Suomikin pääsi näin osallistumaan joka vuosi, eikä enää tarvinnut viettää välivuosia kisoissa.

 

Ennemmin jäätyy helvettikin kuin Suomi voittaa viisut

...sanottiin. Sitä odotettiin kauan, tuskallisen kauan. Kun Kreikka keväällä 2005 voitti, tiesin heti että Ateenaan on päästävä. Olin viidesluokkalaisesta asti unelmoinut sinne pääsystä. Vitsi se oli sinä yönä vielä keskusteluissamme, kun ajatuksella leikittiin valoisassa kevätyössä, mutta se kypsyi kesän, syksyn ja talven aikana suunnitelmaksi. 

Kun syksyllä Yle julkisti Suomen euroviisuehdokkaat, en tiennyt mitä ajatella, kun näin monsterit ensimmäisen kerran. Olin hämmentynyt. Olin lähinnä odottavalla kannalla, mitä tuleman pitää. Mutta kun monsterit alkoivat laulaa, yllätys oli melkoinen. En ehkä ensin ollut edelleenkään vakuuttunut, mutta maaliskuun Suomen finaaliin mennessä ostin jo täysin sen paketin.

Sanoin heti Lordin Suomen karsintavoiton varmistuttua, että joko tuo on täydellinen floppi tai täydellinen menestys. Ja mehän tiedämme, miten siinä kävi. ;-)

 

Kotikisat, piste-ennätyksiä ja viisuretkiä

Alkoi kiivas kissanhännänveto siitä, kumpi on isännyyden arvoinen, Turku vai Helsinki.  Molemmilla oli vankkumattomat kannattajansa. Mutta Helsinki veti viimein pidemmän korren. Moni ulkomaalainen viisufani on jälkeenpäin sanonut, että Helsingin viisut olivat viimeiset vanhanajan kotikutoiset euroviisut, jossa kaikki toimi, tunnelma oli mahtava ja kaikki tapahtui pienellä alueella. 

Minulle kotikisojen todellinen voittaja on tämä kakkoseksi sijoittunut hulluttelu, joka sai koko Hartwall Areenan tanssimaan ja laulamaan mukana 12.5.2007

Lordin voitto oli historiallinen monella tapaa. Monsterit voittivat viisujen kaikkien aikojen piste-ennätyksellä Ateenan finaalin. Samoilla pisteillä he olivat voittaneet semifinaalinkin kahta päivää aiemmin. Mutta ilo oli lyhytaikainen: kolme vuotta myöhemmin norjalainen viuluviikari vei ennätyksemme. Kului jälleen kolme vuotta, ja mitä teki länsinaapurimme? Tiputti meidät tilastossa tylysti kolmanneksi. Tosin edelleen olemme kolmansina piste-ennätystilastossa. 

Pidin itse pari välivuotta Helsingin jälkeen. Mutta 2010 olin valmis jälleen uusiin seikkailuihin. Ja retkiä on riittänyt niin Osloon, Bakuun kuin Kööpenhaminaankin. Vaikka Malmössä kisattiinkin vuonna 2013, majoituimme Kööpenhaminassa. Ja viime vuonna Tanskan saavutettua kolmannen voittonsa edellisen vuoden kisoissa, olimme jälleen Tanskassa, jopa samassa majapaikassa kuin edellisenä keväänä. 

Tänään tiistaina maaliskuun 31. päivä 2015 juhlimme 60 vuoden kelvolliseen ikään ehtinyttä laulukilpailua, mutta ajatukset alkavat pikkuhiljaa siirtyä jo n. kuuden viikon päähän ja Wienin kevätretkeen

(Huom! Juhlakonsertti on siis tänään, mutta Suomen tv:ssä se on nähtävissä vasta 11.4. Mikäli kuitenkin uteliaisuus voittaa, etkä malta odottaa puoltatoista viikkoa, niin odotusta helpottaa tieto, että SVT näyttää konsertin jo pääsiäislauantaina Yle Fem-kanavan myöhäisillassa). Nauttikaa!

Congratulations Eurovision Song Contest! You're still going strong!