Olen näköjään vähän laiska kirjoittaja.

Tai sitten on kyse siitä,etten vain viitsi kirjoitella, ellei ole mitään sanottavaa. Siksi kai bloginikin on viettänyt reilun kuukauden ajan hiljaiseloa. Toki syynä on sekin, että tapahtumaa ja menoa on riittänyt yllin kyllin, enkä ole ehtinyt edes käydä vilkaisemassa nettisivuani.

Syyskuun merkittävin tapahtuma oli varmaankin  Roman Schatzin kirjailijavierailu, johon pääsin osallistumaan 27. syyskuuta. Kaksi tuntia puhetta suomalaisista, suomalaisuudesta ja herran kirjallisuudesta. Hilpeää kuultavaa, mutta samalla erittäin monia ajatuksia herättävä tuokio. Se sai pohtimaan, otammeko me suomalaiset itsemme sittenkin hieman liian vakavasti toisissa tilanteissa, kun samaan aikaan olisi ehkä hyvä oppia nauramaan itselleen vähän useammin? 

Viime viikonloppu kului retkeillessä Imatralla, Kotkassa ja vähän Lappeenrannassakin. Historiaa, paljon uutta asiaa ja virkistävää yhdessäoloa muissakin kuin kotiympyröissä.

Kiitos asianosaisille ja järjestäjätahoille! 

Syksyn tuloa ei voine estää. Vaikka yleensä viivytän "syksyn tuloa" mahdollisimman pitkään, annan periksi tällä kertaa tähän lokakuun toiseen viikonloppuun sille. Minulle taitoluistelukauden perinteinen avaus Finlandia Trophy edustaa syksyn synonyymiä. Kiireisen työviikon jälkeen se on tarjonnut loistoviihdettä kotisohvalle useaan kertaan, ja tarjoaa vielä hetken aikaa tv:n välityksellä. Se saa onneksi ajatukset kiiruhtamaan jo kevääseen, ja maalis-huhtikuun vaihteessa oleviin MM-kisoihin, kotona Helsingissä. Onneksi kevääseen on vain hetki...

Tämä unohtumaton helmi on reilun 23 vuoden takaisista EM-kisoista, Nordikselta. Olin paikan päällä todistamassa tätä. Se oli huikeaa, jotain niin pakahduttavan kaunista, että kyyneleet vain virtasivat esitystä katsellessani.