Vuodenvaihde oli poikkeuksellinen.

Siitä jäivät puuttumaan kaikki tutut elementit; kavereiden järjestämät kissanristiäiset, uuden vuoden vastaanottaminen yhdessä, uudenvuoden päivän perinteet, presidentin puhe ja mikä tärkeintä, Wienin uudenvuoden konsertti.

En edes enää muista, miten kauas taaksepäin ajassa on mentävä, etten olisi presidentin uudenvuoden puhetta kuunnellut ja Wienin konserttia katsonut. Tämä uusi vuosi oli poikkeus. Olin reissussa, ja edes sikäläinen tv-kanavatarjonta ei pelastanut minua pulasta.

Mutta onneksi on digiboxi! Tuo ihana, palveleva tallennukseen tarkoitettu laite, joka huolehtii nauhoittamisesta silloinkin, kun itse olen poissa.

Uusi vuoteni on pelastettu. Vaikka ollaan jo tammikuun lopulla, voin katsoa konserttia boxilta vielä nytkin. Eikä se konsertti olisi mitään ilman tätä loppuhuipennusta.

Paljon enemmän harmittaa se, että viime keväänä Wiener Musikverein jäi käymättä, vaikka Wienissä olinkin. Aioimme kyllä mennä sisään, mutta kun viimeinen esittelykierros sille päivälle oli alkanut jo varttia aiemmin. Niinpä se jää seuraavaan Wienin reissuun odottamaan.  Olisimme jopa saaneet samalle illalle konserttiliput, mutta kun... olimme viisujen takia Wienissä. Joskus tuonne on pakko päästä uudelleen, pakko...