Päivälleen 15 vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa elämässäni lähdössä euroviisuihin paikan päälle, Tukholmaan, ihan lähelle - mutta silti niin kauas.

Idea sai alkunsa edellisen vuoden toukokuun lopulla, kun Ruotsin Charlotte Perrelli (ent. Nilsson) voitti viisut Jerusalemissa kappaleella Tusen och en natt (kisoihin se kääntyi nimelle Take Me To Your Heaven). Se oli vain vitsi pitkän aikaa. Mistä me muka sinne saadaan liput ja miten me muka järjestetään majoitus? Unohda koko juttu!

Se hautautuikin kesän ajaksi lähes tyystin koko unelma. Eräänä elokuisena päivänä samana vuonna 1999 istuimme ystäväni kanssa lounaalla ja leikimme jälleen ajatuksella: entä jos sittenkin? Kokeillaanko? 

Niinpä... eikä aikaakaan, kun muuan sähköposti lähti liikkeelle. Sen seurannaisvaikutuksia emme osanneet kyllä arvata. Laskeskelimme keskenämme, että ehkä kyse on paristakymmenestä, korkeintaan viidestäkymmenestä ihmisestä.. Niinhän me tosiaan luultiin, mutta koko juttu paisui kuin pullataikina. Yhtäkkiä me oltiin järjestämässä noin sadalle hengelle majoitusta Tukholmaan, lippuja ja x määrää muita asioita.

Miten tässä nyt näin kävi?!? Jaa, en tiedä, onko se oikeastaan koskaan selvinnyt? Matkan varrelle mahtui paljon kaikenlaista, muutama tiukka yhteenotto ystäväni kanssa, mutta monta kerrassaan hilpeääkin hetkeä. Kaikki oli kuitenkin valmista 8.5.2000, kun n.15 hengen ryhmämme kokoontui Viking Linen terminaalissa. Osa suuresta Suomi-fanien joukosta saapui viikon varrellakin vasta menoon mukaan...

Tuohon aikaan viisumatkat eivät olleet vielä samanlaisia megaluokan karkeloita kuin nykyisin. Mukana oli vain 24 maata Ruotsin kisassa eikä lehdistöakkreditointejakaan ollut kuin muutama. Ne ovat tulevaisuutta tämän ajankohdan kannalta.

Viisuviikko kului siis minulla 15 vuotta sitten Tukholman nähtävyyksien parissa, sukuloidessa ja lauantain suurta H-hetkeä odotellessa. On vaikea kuvata sitä ensi hetkeä, kun astut areenalle sisään. Se on kuin joulu: toisaalta se hetki on juuri siinä ja sillä hetkellä, mutta toisaalta, sitä kaiken täyttymystä haluat vielä hetken pitkittää, ihan vain pienen hetken - vain nauttiaksesi kaikesta ympärilläsi tapahtuvasta, iloisesta puheensorinasta, odotuksesta, kannustuslippujen merestä...

15 vuoteen mahtuu paljon. Olen pitänyt välivuosia, välillä jopa kiinnostus koko harrastusta kohtaan on ollut aika minimissään, mutta silti parasta tässä kaikessa on ollut ne monet TOSIystävät, joita vuosien mittaan on tullut - ja myös mennyt. Lista ois aivan käsittämättömän pitkä kiittää kaikkia erikseen, mutta erityiskiitokset näistä unohtumattomista vuosista ansaitsevat, Kati ja Jaska, Max, Tero, Tommi ja Ken! Myös muille asianosaisille kiitos kuluneista vuosista ja yhteisistä seikkailuista. ;-) 

Aika ehkä kultaa muistot osittain, mutta silti, KIITOS!!! On tää aikamoinen joukkio, johon olen saanut tutustua vuosien mittaan... ;-) 

Fly On The Wings Of Love... KIITOS!