Surullista, että diktatuuri joissakin yhdistyksissä vaan jatkuu ja jatkuu, eikä valoa tunnelin päässä näy. Olin kahdeksan vuotta sitten syrjäyttämässä erään yhdistyksen vallanhimoista puheenjohtajaa tehtävästään. Kiitos rinnallani silloin olleille ystävilleni. Surullinen, etten onnistunut siinä tänään. Olen surullinen myös siitä, että ihmiset mieluummin lakaisevat kyseisessä yhdistyksessä maton alle ongelmat kuin ratkovat ne.

Samalla olen kuitenkin iloinen siitä, että puolentoista kuukauden kuluttua minun ei tarvitse sietää enää puheenjohtajan törkyviestejä, kiristystä, uhkailua tai pelottelua itseäni tai ystäviäni kohtaan. Voin rauhassa deletoida kaiken hänen kirjoittamansa saastan.

Toivon sydämestäni onnea uudelle hallitukselle vaikeaan tehtäväänne. Tuen teitä niin paljon kuin mahdollista ja toivon, että jatkatte taistelua avoimen ja asiallisen keskustelukulttuurin löytämiseksi ja saavuttamiseksi. Voimia te tulette tarvitsemaan!.

Tämä vanha Hassisen Koneen kappale tiivistää hyvin, mitä eilen tapahtui, jopa liian hyvin. Se kertoo siitä, kuinka oikeus ei itse asiassa toteudu ja samalla homoseksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siinäpä pohdittavaa eilisen "menestyjille".